Torstai 1.11. klo 19.00
Klubi
Vapaa pääsy

Spotlight on Austria (AT)

Mario Rom’s Interzone edustaa sellaista post-jazziksikin kutsuttua suuntausta, jossa erilaiset populaarimusiikin perinteet yhdistyvät jazzin improvisaatioon. ”Kaikki on sallittua!”, kuuluu uuden sukupolven slogan, jolle jazz ei rakennu enää swing-rytmin tai tieteellisten sointuteorioiden varaan. Trumpetisti Mario Romin johtamalla Interzonella on harkitun omaleimainen ja hartaudella kypsytetty yhtyesoundi. Basisti Lukas Kranzelbinderin ja rumpali Herbert Pirkerin täydentämän trion harmoninen spektri on perusjazzia kiteytetympää, mutta koukku piileekin hypnoottisten riffien, taidokkaasti jäsenneltyjen rakenteiden ja vapaan improvisoinnin saumattomassa liitossa. Itävaltalaissoittajat eivät kaihda säveltaiteessaan myöskään huumoria: solistien dialogimainen vuorottelu saa välillä komediallisia piirteitä, ja rytmit sinkoilevat kuin vauhkoontuneet hevoset. Itävaltalaistrio onnistuu tuulettamaan tyylillä jazzin pölyttyneimpiä kutimia. Jokunen traditionalisti siinä voi syödä hattunsa, mutta samalla uusi joukko faneja syntyy.

Kompost3 sai alkunsa muusikkokaverusten yhteisasunnossa Wienissä vuonna 2009. Asuntoon tehtiin komposti, joka alkoi pian elää omaa ihmeellistä elämäänsä. Siksi se tuntui hyvältä nimeltä myös juuri perustetulle yhtyeelle. Komposti muhii koko ajan ja tuottaa uutta elämää. Mitä lähemmäksi menet Kompostin keskustaa, sitä kuumempaa siellä on. Musiikilliset ideat hajoavat atomeiksi, jotka yhdistyvät uusiksi, toinen toistaan kummallisemmiksi ja lumoavammiksi ääniolennoiksi, ja absurdin logiikalla jäsennelty rakenne kohtaa avantgardistisen kysymyksenasettelun. Vajaassa kymmenessä vuodessa Kompost3:sta on tullut yksi Itävallan kehutuimmista ja kysytyimmistä nykyjazzyhtyeistä. Urkujen ja trumpetin dominoima groove muuttuu kädenkäänteessä kotoisasta kosmiseksi, ja yhtyeen jokaista jäsentä ohjaa kyltymätön tarve etsiä instrumenteillaan uusia ilmaisutapoja ja soundeja. Elektronisia efektejä kekseliäästi hyödyntävällä porukalla rajat eivät tule aivan heti vastaan.

Elektro Guzzin musiikki ei kuulosta alkuun lainkaan jazzilta vaan pikemminkin modernilta, minimalistiselta klubimusiikilta. Ajatus teknon soittamisesta perinteisen kitaratrion voimalla alkoi itävaltalaiskaverusten keskinäisenä vitsinä, mutta kuten usein, dogmaattiset lähestymistavat saivat yhtyeen luovuuden valloilleen, ja he löysivät pian jotain hämmästyttävää. Muun muassa punk- ja noisetaustaa omaavat muusikot lähestyvät tribaalisia tanssibiittejä soittimiensa kautta, ilman sekvenssereitä tai ennaltaohjelmoituja rytmejä. Yhtyeen kappaleet saavat alkunsa orgaanisista soittosessioista, jotka kellontarkan sovittamisen ja ankaran sounditehtailun myötä saavat huolitellun muodon ja rakenteen. Musiikki kasvaa teknon tasabiitistä kohti dubmaista ääniarkkitehtuuria ja vapaamuotoista ambient-leijuntaa. Elektro Guzzin nerokas idea ja koko komeus paljastuu vasta livetilanteessa.


Mario Rom's Interzone

  • Mario Rom - trumpet
  • Lukas Kranzelbinder - double bass
  • Herbert Pirker - drums

Kompost3

  • Martin Eberle - trumpet, slide-trumpet, fluegelhorn
  • Benny Omerzell - rhodes, hammond, piano
  • Manu Mayr - electric & double bass
  • Lukas König - drums, percussions, synthesizers

Elektro Guzzi

  • Bernhard Breuer - drums
  • Bernhard Hammer - guitar
  • Jakob Schneidewind - electric bass