© Heikki Tuuli
Ooppera

Silvia ja Minä

kantaesitys
sävellys Markus Fagerudd
libretto Eppu Nuotio ja Tiina Brännare
ohjaus Tiina Brännare
Kuningatar Elisabet II Johanna Rusanen-Kartano, sopraano
Kuningatar Silvia Riikka Hakola, sopraano
Walesin prinssi Charles Arttu Kataja, baritoni
Kuningatar Elisabet II:n asu Sanni Tamminen
TampereRaw: Anna Angervo - viulu, Elina Sipilä - sello, Janne Pesonen - klarinetti, Ville Hautakangas - piano

Esitys päättyy noin klo 20.15.

Kuninkaalliset astuivat elämääni 1960-luvulla, sillä isotätini seurasi Euroopan kuningashuoneiden elämää niin tarkasti kuin aikana ennen internetiä saattoi seurata. Hänellä oli komerossa kaksi kenkälaatikollista kuninkaallista elämää, niihin lehtileikkeisiin ei saanut koskea ilman lupaa.

Kun televisio sitten saapui suomalaisiin pikkukaupunkeihin, mekin saimme kutsun kuninkaallisiin häihin. Yhdeksästoista kesäkuuta 1976 olimme aitiopaikalla seuraamassa, kuinka neiti Silvia Sommerlath ja Kaarle XVI Kustaa saivat toisensa, ja viittä vuotta myöhemmin huokailimme Diana Spencerin ja prinssi Charlesin häissä.

Isotädin kiinnostus kuninkaallisiin on Silvia ja Minä -oopperan alkupiste. Ajatus kuningatarten illasta ehti kyteä vuosikymmenten ajan. Eurooppa natisee liitoksissaan, maailma muuttuu eivätkä edes kuningattaret pysty sitä estämään. Siinä missä kansanmies Shakespeare läpivalaisi kuningasnäytelmissään hallitsijoittensa sisuskalut, me Tiina Brännaren kanssa käännyimme kuningatarten puoleen. Olemme työparina kirjoittaneet aina naisista, kääntäneet valokeilan heihin.

Silvia ja Minä -oopperassa on perinteisen naistenillan rakenne, puhutaan niitä näitä, juorutaan ja lopulta isketään pöytään ne kaikkein kipeimmät asiat. Höpötyksen alla vellovat perinteiden velvoitteet ja tämä aika, muutoksen aika, vanhojen instituutioiden kohtalonhetket.

90-vuotias kuningatar Elisabeth on istunut 65 vuotta vallassa vuosisatainen historia niskassaan. Hän jos kuka on oopperansa ansainnut.

- Eppu Nuotio